Pääsiäisenä  2020 aloitettiin uusi projekti Brunstad-TV:ssä, jatkona loppuun viedylle Heprealaiskirjeprojektille. Aiheena on nyt norjalaisen Elias Aslaksenin hengellinen perintö, jonka arvo ei ole vähentynyt hiukkaakaan, vaikka hänen kuolemastaan on noin 45 vuotta.

Tuhansien nuorten ja vanhempien syventyminen kuukausien ajan yhden miehen kirjoituksiin ja puheisiin on osoitus siitä, että kyseessä on aivan poikkeuksellinen henkilö. Hän jätti lähtemättömän vaikutuksen tuhansiin aikalaisiinsa, ja nyt on aika niiden, jotka eivät häntä ole tunteneet, saada osansa tästä perinnöstä.

Elämäkerta lyhyesti: Elias Aslaksen, 1888-1976, jatkoi 1943 kuolleen Johan Oscar Smithin hengellistä työtä. J. O. Smithin - ja lukemattomien muiden norjalaisten poikien tavoin - hän lähti konfirmaation jälkeen merille. Meri olikin lähellä, koska hän asui satamakaupunki Kristianiassa, jonka me tunnemme Oslona,  ja hänen isänsä oli entinen merikapteeni.

Elias teki työtä purjelaivoilla, jotka kuljettivat rahtia maailman merillä, mm. Etelä-Amerikkaan ja Australiaan, edeten laivapojasta perämieheksi. Laivalla sattui kerran tapaus, jolla oli ratkaiseva vaikutus hänen loppuelämäänsä. Poikkeuksellisen  kova ja raaka laivakirvesmies sairastui keskellä Atlanttia. Hänen tilansa paheni,  kunnes hän oli vuodepotilas. Ennen täysin tunteeton mies alkoi muuttua. Hän pyysi anteeksi kaltoin kohtelemiltaan laivapojilta, ja pyysi heitä lukemaan hänelle Raamattua, minkä he tekivätkin. Hän pyysi Eliasta ja muita laivapoikia myös rukoilemaan puolestaan, mutta kukaan heistä ei osannut. Hänen kuultiin öisin rukoilevan Jumalaa itsensä ja myös vaimonsa ja lastensa puolesta, kunnes eräänä yönä mies sai rauhan ja lausui viimeisinä sanoinaan: ”Voi miten täällä on kaunista!”.  Tämä voimakas ja pysäyttävä kokemus johti puolen vuoden kuluttua siihen, että Elias Aslaksen tuli itse hätään omasta pelastumisestaan, sai uskon Jeesukseen, ja hänen elämässään tapahtui ratkaiseva käänne.

Vanhempiensa toivomuksesta Elias Aslaksen meni merikadettikouluun 19-vuotiaana, ja 1908 hän päätyi kadettien koulutuslaiva Sleipnerille kohdaten siellä 36-vuotiaan tykistöaliupseeri Johan O. Smithin. Näiden kahden välille syntyi vähitellen rikkumaton ja läheinen hengellinen yhteys ja myöhemmin elinikäinen työtoveruus.

Elias Aslaksen oli harvinaisen lahjakas ja epätavallisen aito ja teeskentelemätön ihminen. Kadettikoulusta hän valmistui kurssin parhaana ja kaikkien aikojen parhaana opiskelijana. Hän valitsi olla jäämättä laivastoon voidakseen tehdä hengellistä työtä, mutta palveli kuitenkin reservin upseerina ensimmäisen maailmansodan ajan sotalaivalla valvomassa Norjan puolueettomuutta. Hän teki lukuisia lähetysmatkoja eri maihin, käyden Suomessakin kahdesti, viimeisen kerran kuolemaansa edeltävänä vuonna 1975. Hän elätti itsensä ja perheensä tehden mitä vaihtelevimpia töitä.

Pienenä erikoispiirteenä voi mainita hänen aidon ihastuksen Sokrateeseen. Aslaksen tunnisti tässä totuutta rakastavan ihmisen, jolle Jumala kykeni ilmoittamaan itsensä ainutlaatuisella tavalla omana aikanaan ja omassa ympäristössään, ja joka totuuden- ja ihmisrakkautensa vuoksi joutui oikeusmurhan kohteeksi.

Elämänsä aikana Elias Aslaksen kirjoitti monta sataa kirjoitusta Skjulte Skatter -lehteen ( ilmestyy suomeksi nimellä Kätkettyjä Aarteita) ja lukuisia kirjasia, piti lukemattoman määrän raamattutunteja ja puheita, joista merkittävä osa on säilynyt nykypäivään äänitallennetekniikan tultua käyttöön toisen maailmansodan jälkeen.

Lyhyesti luonnehdittuna Elias Aslaksenilla oli täydellinen luottamus Jumalaan ja hänen sanaansa. Täydellinen omistautuminen Jumalan palvelemiseen, niin omassa elämässään kuin toisten ihmisten kohdalla. Hän oli mitä tavallisin, vaatimattomin, luonnollisin, ystävällisin, ihmisrakkain henkilö, samalla kun hän oli hengellinen jättiläinen ja apostoli. Uskomme, että tämä projekti tulee rikastuttamaan ratkaisevalla tavalla kaikkia, jotka käyttävät sitä hyödykseen.  

Edellinen julkaisu
Seuraava julkaisu